Jännitystä.

Hui, se olis taas perjantai. Kuinka tämä aika meneeki näi äkkiä, kohta vaihtuu jo joulukuun puolelle!

Viime yö meni taas tosi surkeilla yöunilla. Tidii, sainhan eilen postia EF:ltä, ja siinä kerrottiin kaikkia käytännön juttuja mm. lentolippujen hankkimiset, matkatavarat, raha ja puhelinsydeemit jiiänee. Toisaalta oon aivan kamalan innoissani, enkä malttas oottaa että on jo kesä, mutta toisaalta... Oon ensimmäistä kertaa menossa ulkomaille, YKSIN, ja paikkaan, jossa ei oo yhtään ainutta suomalaista. Nii, mä ku olin koko ajan luullu että paikanpäällä on joku EF:n tyyppi, vaan selvis että eipä ole. A P U A. Miten mä selviän! :D Toisaalta, sittehän se on pakko puhua ja eihän se kielitaito muuten kehity. Ja suurin motivaatio mulla on jossain kaukana siintävät enkun kirjotukset.

Tiiän kyllä että oon ihan hyvä englannissa, mutta silti jännittää ( ja pelottaa ) ku mietin kaikkia käytännön tilanteita. Esimerkiksi pankissa käyntiä, tai bussikortin ostamista. Ensimmäistä koulupäivää. Sitä, ku tapaan perheen jossa mä asun. Näitä kaikkia oon miettiny ja pyöriny viime yön sängyssä.

Tässä joku päivä ku mulla ei oo mitään tekemistä, voisin tehä postauksen vähä tarkemmin tuosta mun kielikurssista, ja samalla ite tutustua vähän syvemmin kaupunkiin ja oikiastaan koko hommaan. En jaksa nyt tähän ruveta sitä värkkäämään, tästä tulee muuten liian pitkä ja sekava (mitä nuo aiemmat sitte on ollu..?) sepostus.

Jonku kolmisen tuntia siis nukuin, ja seittemän jälkeen piti jaksaa nousta ylös. Äääh. Diudissa oli tuulilasin vaihto, ja vietettiin sitten koko päivä Ykassa. Käytiin kirpparilla, ja löysin sieltä itelleni takin! Lisäksi mukaan sieltä lähti Simpsoneita pariki DVD:tä. Sitte mentiin Helille ja Arille kyläilemään ja oltiin hetki lapsenvahtinaki. Mulle meinaa melkeen iskiä vauvakuume :< Varsinki ku kaikki tuntuu saavan nyt vauvoja! Helin kans laskeskeltiin, että nyt on joku 15 tuttua/puolituttua joille on tulossa perheenlisäystä!

Vauva-nauru-videot on aina ihania, mutta tää on niiin söpö! ♥

Ku Diudi oli haettu ja tuulilasin hinta kärsitty, kävin näyttämässä sitä katsastusasemalla. Ja EI! Kuinka mua otti päähän, ku mun elämäni rakkaus ja palvonnan kohde onki täynnä vikaa, vikaa ja vikaa. Eli pomppashan se. Toni soitti sitte tutulle autovaraosamyyjälle, ja reipas satanen ois taas lisämenoa. 

Viikonloppu menee ylläripylläri töissä, mutta toisaalta samapa tuo. Tili näyttää aika huonolta, nii eipähä tuu lähettyä humputtelemaan niitä loppujaki. Ulkona tuntuu satavan vettä aika paljo, joten mä taijan jatkaa datailua.